Kuka, mitä, häh?

Aloitan blogin kirjoittamisen tekemällä heti ensi alkuun tunnustuksen: En pidä itseäni kovinkaan hyvänä kirjoittajana. Tästä tunnustuksesta päästäänkin siihen, että miksi minä aloin ylipäätänsä kirjoittamaan blogia. Halusin alkaa kirjoittamaan, koska haluan kehittyä kirjoittajana. Minulla on myös pakonomainen tarve intoilla ja kertoa kakille hienoista levyistä, kirjoista tai elokuvista. Se tarve on ollut minulla pikkutytöstä lähtien. Siispä päätin että yhdistän nämä kaksi asiaa! Intoilen minua inspiroivista jutuista ja siinä samassa kehityn kirjoittajana.

Nyt kun on kyse blogini ensimmäisestä tekstistä, niin minun olisi varmaan syytä esitellä itseni. Lyhyesti sanottununa olen 19-vuotias pop-romantikko. Urani pop-romantikkona lähti käyntiin joskus vuoden 2005 tienoilla, eikä se ole osoittanut hiipumisen merkkejä. Kymmenessä vuodessa olen ehtinyt fanittaa yhtä jos toista bändiä fanaattisesti, aina The Beatlesista Sex Pistolsin kautta Manic Street Preachersiin. Suurimman osan ajastani käytän kuuntelemalla musiikkia. Oikeastaan kuuntelen sitä koko ajan paitsi nukkuessani.

Olen myös lukenut ja katsonut elokuvia suurella innolla alakoulu iästä lähtien. Olen aika huono kertomaan suhteestani elokuviin ja kirjoihin, joten totean vain että suosikkikirjani on Bret Easton Ellisin Amerikan Psyko, ja suosikkielokuvaani en tiedä. Suuria suosikkeja minulla on niin monia.

Ensimmäisen tekstini aijon pitää lyhyeenä ja ytimekkäänä, mutta vielä lopuksi saatte maailman parhaimman(minulla on taipumusta käyttää ylisanoja) biisin maailman parhaimmalta bändiltä: